Lybeckin lääketieteellistä ja uskonnollis-filosofista ajattelua kuvaa parhauten hänen Hänen Terveys lehdessä julkaisemansa uskontunnustus, johon edellä on useisa kohdin viitattu, mutta joka tässä toistetaan alkuperäisessä muodossa, koska se antaa kokonaisimman kuvan sekä hoitoperiaatteista että eettisestä ajattelusta:
”Olen kauan kaivannut synninmaassani äänenkannattajaa itsenäisille terveysharrastukselle, joka pyrkii irtautumaan holhoustilasta mihin vuosisatoja kestäviä itsekäs järkiperäisesti materialistinen tieteellinen suunta on vienyt ja perustaa toimintansa tiedolle ettei parantava voima ole lääkäreillä eikä kätkeydy lääkkeisiin vaan on meissä itsessämme ruumis ja sieluolentomme kehittäjänä ja ylläpitäjänä. Me tulemme siitä osalliseksi sikäli kuin henkemme kautta välittömästi ammennamme voimaa elinvoiman alkulähteestä ja ulkonaisen olentomme suhteen elämme sopusoinnussa Hänen säätämiensä luonnon lakien kanssa.
Nurja kehitys on miltei kaikilla aloilla vienyt niin pitkälle että luonnollista pidetään luonnottomana, oikeaa vääränä ja päin vastoin. Kurjuutta ei enään voida salata, joka suunnattomasti lisääntyvä kautta koko sivistyneen mailmaan ulottuva siveyden ja terveyden rappeutumisena äänekkäästi vaatii todella tarmokkaita toimenpiteitä. Ihmiset eivät enään tyydy niihin puutteellisille tiedoille perustuviin vakuutuksiin, joita ”oikeauskoinen” lääketiede antaa yhtä vähän kuin he luottavat niihin luonnottomiin siveellisesti rikollissiin apukeinoihin (vivisectiointi, serumterapia, prostitutiointi y.m.) joita se puhdistaa ja käyttää.
Kaikissa sivistysmaissa on tämä tarve herättänyt eloon yhdistyksiä ja seuroja, jotka innolla ajavat ihmiskunnan suurta uudestisyntymisaatetta. Muutamat ovat kohdistaneet harrastuksensa ravintokysymykseen ja terveyteen: vegetariset seurat, toiset valvovat eläinten oikeuksia: eläinsuojeluyhdistykset kun taas toiset ajavat ihmisyyden aatteita yleensä: Humanitariset liitot. Aluksi on kukin toiminut omalla alallaan, mutta pian on selvinnyt että nämä eri alat kuuluvatkin yhteen, että niitä yhdistää ihanteellinen harrastus saattaen kuten väkipyörässä hampaat tarttumalla toinen toisinsa koko koneiston pyörimään. Ravinto harrastus, joka näyttää puhtaasti aineelliselta on samalla muuttunut aatteelliseksikin kun on oivalettu että sen tehtävänä ei ole yksin ruumiillisen terveyden edistäminen vaan samassa sielunelämän kohottaminen ja luonteen tahrojen poistaminen. Humanistiset harrastukset, jotka ennen koskivat ihmisiä ulottavat nyt toimintansa ”nuorempiin veljiimme” tunnustaen eläimillekin oikeuksia, joita meidän tulee sitä suuremmalla syyllä valvoa kun nämä itse ollen puheenlahjaa ja vapautta vailla eivät voi esittää vaatimuksiaan eivätkä oikeuksiensa puolesta puhua.
Useimmissa maissa ovat lääkärit asettuneet epäilevälle jopa vastustavallekin kannalle näihin harrastuksiin nähden. Loistavan poikkeuksen näemme Ranskassa monen etevän lääkärin tekevän, he eivät ainoastaan anna uusille harrastuksille kannatusta vaan asettuvatpa vielä tieteellisestä arvostaan huolmatta mieskohtaisesti ajamaan uudistustyötä. Niinpä yli sivistyneen maailman kuuluisaksi tullut ja suuressa arvossa pidetty mies profssori Huchard viime kesänä Brysselissä siellä pidetyssä kansainvälisessä Vegetarisessa kongressissa, jonka kunniapresidenttiinä hän oli puheessaan julkisesti tunnusti kääntymisensä tai kuten hän sanoi evolutuonin parempaan päin elämässään. Huomautettuaan kuinka vegetarisella liikkeellä oli sekä suuri lääketieteellinen ja yhteiskunnallinen että sielullinen merkitys ja kuinka oli ilahuttavaa nähdä ettei ainoastaan maallikot vaan myöskin monet hänen virkaveljensä alkoivat asettua julkaisesti ”meidän puolellemme” päätti hän puheensa seraaviin sanoihin:” meillä on äärettömän tärkeä työ edessämme innoistuttakoon meitä voimakas velvollisuuden tunne ja syvä vakamus tätä kaikkein suurinta palvelusta ihmiskunnalle tekemään, nimittäin opettamaan ihmisille kuinka heidän tulee elää”
Nyt kun lehti, joka tämän tehtävän maassamme on omakseen ottanut ensimmäisen numeronsa julkaisee ja minulle on valmistettu tilaisuus sen paistoilla tätä kallista asiaa ajaa niin tahdon selvittääkseni kantani sekä sen lukijoille että virkaveljelleni siinä lausua ”uskontunnustukseni”
Minä uskon, että
– Elinvoiman alkulähteenä on kaikien luoja Jumala.
-Hän ilmioittaa itsensä meille välittömästi henkemme ja välilisesti ruumiillisten aistiemme kautta.
-Hän on luonut ihmisen kuvakseen ja niinkuin Hän on kolminainen niin on ihminenkin kolminaisuus: Henki, sielu ja ruumis. Henki on säde alkulähteestä Jumalasta, joka tekee meille mahdolliseksi täyttää tarkoituksemme s.o. kehittyä Hänen kaltaisekseen. Sielu on välittäjä, joka aistiminen kautta on välittömässä yhteydessä Jumalan kanssa, se hallitsee ruumista. Ruumis kuvastaa sielun toiminnan etupäässä ulkoaistimien kautta, jotka samalla välittävät sielun yhteyttä ulkoluonnon kanssa. Jo ennen syntymää ovat nämä kolme osaa kehityksen ja vaikutusten alaisia välillisesti vanhempien kautta. Syntymän jälkeen jakautuu ihmiselämä kolmeen suureen jaksoon, jotka jatkuvina liittyvät toisiinsa samalla edustaen ihmisen kolminaista olentoa niin että kehitysaika vastaa ruumista, miehuuden aika sielua ja vanhuuden aika jälkeen 45 ikävuoden henkeä. Ensimmäisen kuluessa kokoaa ihminen elinvoiman rakentaakseen olentonsa, toisena käyttää hän sitä lisääntyäkseen ja luodakseen uutta, kolmantena tulisi hänen muuntaa (siemenen reabsorptioni) elinvoimansa ylläpitämään ja kehittämään uudestisyntymisessä avautuneitä hengen aistimia ja muuttuakseen yhä enemmän Jumalan kaltaiseksi. Tahtoisin verrata ruumiissamme esiintyvää elinvoiman osaa siihen ravintoon, jota kasvi maasta imee juurensa kautta, mutta niinkuin se sitäpaitsi tarvitsee sadetta ja ennen kaikkea auringonvaloa kasvaakseen niin tarvitsee ihminenkin ylhäältäpäin voimaa, joka tekee juurenkin ulottavammaksi laajemmalta etsimään ravintoa.
Aikamme tunnusmerkki on elinvoiman puute, joka ilmenee:a) nopeasti kasvavana tapojen turmeluksena ja rikollisuutena sekä siveellisenä surkastumisena (puute ylhäältä päin) b) äärettömän nopeasti etenevänä degeneraationina: vastustuskyyvyn väheneneminen tartuvia tauteja vastaan, syöpä, – suoni, – sydän, – munuais – ja hermotautien sekä mielenvikaisuuden lisääntymisenä (puute luonnosta päin)
– Aino keino korvata tätä elinvoiman puutetta on:
Iksi
Etsiä Jumalaa kaikesta sydämestämme, tunnustaa Hänelle syntiemme ja uskoa että Hän sekä tahtoo että voi uudesta synnyttää meidät hengen, sielun ja ruumin puolesta niin ettemme enään ajattele syntiä emmekä tautia vaan että mielemme ja sielumme täyttyisi puhtailla terveys ajatuksilla ja hyvällä tahdolla lähimmäisäme kohtaan.
IIksi
Säilyttää luonnon kätketty elinvoima nauttimalla luonnollista ravintoa (1 Mooseks. k. 1:29 : ”Ja Jumala sanoi: Katso, minä annan teille kaikkinaiset siementä tekevät ruohot, joita kasvaa kaikkialla maan päällä, ja kaikki puut joissa on siementä tekevä hedelmiä, olkoot ne teille ravinnoksi. Ja kaikille metsäeiäimille ja kaikille taivaan linnuille ja kaikille jotka maassa matelevat ja joissa on elävä henki, minä annan kaikkinaiset viheriät ruohot ravinnoksi” ja tapahtui niin. Ja Jumala katsoi kaikkea mitä hän tehnyt oli, ja katso, se oli sangen hyvää. Ja tuli ehtoo, ja tuli aamu, kuudes päivä”) ja viljelemällä vettä, ilmaa ja auringonvaloa turmelemattomassa muodossaan. (Huom! Radioaktiivisuus ja tuoksupitoisuus hävivät hedelmistä, juurikasveista ja vihanneksista samoinkuin vedestä ja ilmasta (caloriferit keskuslämmityslaitoksissa) keittämisen ja kuumentamisen kautta)
Yllä mainittu ravinto, johon voi liittää maidon, hunajan, juuston ja kananmunat tuottaa seuraavia etuja: a) Se sisältää kaikki mitä ruumis rakenteeseensa ja ravinnokseen tarvitsee sisältämättä tautianeksia tai eritteitä; b) Edistää virtsa happoaineen erittymistä sensijaan että monet muut ravintoaineet etenkin liha sitä kartuttavat. c) Ei vaadi verenvuodattamista. d) Lisää terveyttä ja pitkää ikää. e) ehkäisee tauteja ja leikkauksia sekä vähentää lääkärimaksuja ja apteekkikuluja. f) Parantaa juoppoutta ja estää siihen joutumasta samoinkuin se kasvattaa sielussamme jaloa, hyviä puhtaita rauhan ajatuksia ja taipumuksia. g) Kehittää henkistä voimaamme ja helpottaa taisteluamme syntiä ja omia viettejämme vastaan.
IIIksi
Karttaa sellaisia ainetta, jotka (samoinkuin kalisalpeteri maasta pakoittaa viimeisen kasvuvoiman käytäntöön jättääkseen sen perin köyhtyneeksi ja hedelmättömäksi) meidän ruumissamme pakoittaa esiin viimeiset voimat mutta tämän kautta sen varmemmin aljastavat sen ja jättävät alttiiksi kaikille vahingollisille vaikutuksille. Mitä ovat sitten nämä aineet? – Nautintoaineet ensikädessä väkijuomat, kahvi, tee, cacao ja tupakka mutta etupäässä yleisesti käytetyt lääkkeet.
Yleisö on tottunut sekä luottamaan näihin lääkkeisiin että omin neuvoin niitä käyttämään vaikka ne kuten antipyriini, phenacetini ja aspitiini eivät ainoastaan heikonna sydäntä vaan vielä sitäpaitsi tukkivat munuaiset niin ettei ruumiissa löytävät myrkkyaineet pääsee luonnollista tietänsä poistumaan.
IVksi
Olla tahraamatta ruumistamme ja sieluamme sallimalla itseeme istuttaa tai vereemme ruiskuttaa eläimellissiä myrkkyainetta sellaisia kuin ovat rokkoaine ja eläimelliset seerumit. Sen kautta teemme itsemme osalliseksi siihen kauhistukseen, josta tuhannet elävät olennot nyt kärsivät vaikka heillä on sama oikeus kuin meilläkin nauttia lyhyen elämänsä oloa. Päivittäin uhrataan tuhansia eläin parkoja n.k. tieteen Molokile vivisectionin muodossa tai eläimellisen rokko- ja serumaineen valmistamista varten. Kuinka voisi ”häijy puu kasvaa hyviä hedelmiä” ja kuinka voisivat nämä eläin raukat kärsimistensä kautta hankkia syntiselle ja syylliselle ihmiskunnalle vapautusta taudista ja kärsimisestä.
Eikö paljoa ennen heidän verensä huuda kostoa kiduttajille ja niinpä tämän kautta saavutettu tieto viljelemällä samaa tietä valmistettuja lääkeitä tuottaakin tuhoa eikä apua petollisesti vähentämällä elinvoimaa (Huomaa! Kokeet vähentämällä jotka todistavat opsonisen indexin alentumista rokotuksen jälkeen, Wright Lauta, Anaphylaxi; Tri Bourget in Lausannesta julkaisu Buchaestin kongressissa y.m.) ja ruumiiseen istuttamalla taipumusta tauteihin samalla kun se sielunkin tahraa häpeällä ja kidutettujen eläinten tuskalla.
Vksi
Käyttämällä hyväksemme sitä apua, jonka Jumala on miehelle antanut Hänen tahtonsa mukaisesti eikä tyydyttääksemme intohimoamme, turhamaisuuttamme tai omanvoitonpyyntöämme. Kummankin sukupuolen tulisi tuntea ja sovinnossa sekä yksimielisyydessä ratkaista ylen tärkeä sukupuoli kysymys sillä tässä piilee tärkein elämän arvoituksen ratkaisu. Kerrotaan että erämään laidassa siaitseva sphinxi asetti arvoitukseen kaikille, jotka sen ohi kulkivat ja jokaisen, joka ei voinut tätä oikein arvata tappoi se. Kuvaava on että jättiläis olennolla oli jalopeuran ruumis mutta naisen pää. Meidänkin eteemme asettaa kohtalo naisen muodossa elämän arvoituksen ja ellemme voi sitä oikein ratkaista tappaa se meidät vaikka usein hitaasti ja vähittelen. Onnettoman ihmiskunnan elämään ovat juuri nämä onnistumattomat arvaamisyritykset iskeneet syvimmän haavan – kuolin haavan – a) Ensiksikin sukupuolitautien muodossa. Löytyneekö kymmentä prosenttia sivistyneitä perheitä, jotka eivät kolmen sukupolven kuluessa (100v.) olisi saaneet sukupuolitautia istutetuksi itseensä jossain sen muodossa. Verrattain hiljan on selvinnyt että tuo pahan tapaisen nuhan arvoisena pidetty tippuri (gonoerhoea), josta monet vielä nuoruuteni ajalla tapasivat kerskailla onkin useimminkin kautta elämän kestävää ja kauan senkinjälkeen kun se on ”parannettu” toiseen sukupuoleen tarttuvaa. On laskettu että lähes 60% kaikista sokeista ovat tämän taudin johdosta menettäneet näkönsä (P.A. Morrow ”Social diseases and marriage). Paitsi että se tuottaa naistautien lääkäreille runsaasti työtä ei se suinkaan ole syytön niihin sidekudosmuutoksille perustuviin sisällisiin salaperäisesti kehitettyviin tauteihin joita meidän aikanamme on monia. Muistan kuinka hämmästyin kun prof. Hinzig Hallessa jo toistakymmentä vuotta sitten vaatti 25% selkäydinnäivetystaudista ( Tabes dor sallis) tästä syystä aiheutuvan. (Lämpimästi suosittaisin Sylvanus Stall”in ”The Social Peril” luettavaksi). Mitä sitten tulee kuppatautiin niin on tosiaankin vaikea sanoa mikä on enemmän peljättävää tautiko vai siihen käytetty lääke. Elohopea ja Erlichin Hata 606 muistuttavat minulle sitä ehtoa, jonka sulttaani asetti uskottomuudesta syytetyille puolisoilleen – säkki tai silkkinuora. – b) Mikä on se tie, joka johdattaa nuoret miehet paikkoihin, missä tälläisen taudin saavat, mikä se voima joka heidät pakottaa menemään ”vieraan vaimoon” luo? Se on väärä vastaus Sphinxin arvoitukseen, joka kautta vuosituhansien on saatanut meidät kurjat ihmiset intohimomme sokaisemina hämmentämään sen lähteen, minkä Jumala on aikonut pulppuamaan kirkasta vettä virvoitukseksi elämämme helteessä, sammuttamaan intohimon kuluttavan tulen ja vaikuttamaan meissä uudestisyntymistä ruumiin, sielun ja hengen puolesta. Me emme ainoastaan sitä hämmennä vaan johdamme sitä vielä veden pois. Pojalle jää vaan hiukka haisevaa limaista liejua, jossa kaikenlaiset ilettävät toukat ja madot luikertelevat. Jos mikään sisältää kallista elinvoimaa niin on se siemen (naisen ja miehen). Samalla kun se on aijottu syntymään uutta elämää ulkopuolellamme on se myöskin välikappaleena synnyttämään sitä sisällisesti (Regeneratiointi siemenen reabsorptionin kautta). Meidän tulisi sitä miehuutemme sarastuksesta saakka koota ja säilyttää kallisarvoisimpana aarteenamme. Se on kultaakin kalliimpi kun siihen sisältyy sekä ruumiimme terveys ja sielumme joustavuus että henkemme virkeys. Kun se aika tulee että olemme täyttäneet velvollisuutemme ihmiskuntaa ja yhteiskuntaa kohtaan siittämällä ja kasvattamalla terveitä kehityskelpoisia lapsia ja me olemme saavuttaneet sen ijän jolloin synnyttämis kyky naisella lakkaa (menopaussi – 45 v. Ikä) tulisi meidän kokonaan käyttä se ahtaammassa merkityksessä henkemme kehittämiseen sitä uutta elämää varten, joka meitä tuolla puolen tuonen virran odotta, mutta joka jo täällä on alulle pantava. Löyteenkö nykyään yhtä kymmeneen tuhanteen, joka kykenee käymään tätä ”kaitaista tietä”. Pienestä päin jo ennen syntymäämmekin ovat luonnottomat kiihotusaiheet kasvattaneet sisällemme voiman sellaiseen ettemme kykene sitä vastustamaan. Se saa lapsen jo alle 6 voden ikää harjoittamaan joko ruumiillista tai sielullista itsesaastutusta tai kumpaakin jo heikontaa siinä määrin sitä pidättävää voimaa, joka tekisi mahdolliseksi siemenen säilyttämisen että se sitte kautta elämän niin kauan kun yksikin suoni lähteen pohjassa vettä antaa juoksee santaan.
Perin surullista on ajatella etä sielullisesti puhdasta koskematonta nuorta tyttöä, joka ei ole niin luonnottoman aikaisin kun säännöksi on tullut kuukautisiaan saanut ( muistakaamme että nainen on täysin kehittynyt vasta 24-25 vuoden ikäsenä) huolestunut äitinsä vie lääkäriin luo että häntä sitten sisällisten ja ulkoinaisten kiihotuskeinojen jopa mekanisten toimenpiteittenkin kautta koetetaan pakoittaa siihen siemenen menettömistilaan jossa häntä jo vuosia sitten odotettin olevaksi. Kummaa kieltä puhuu sekin seikka, että sivistymaissa naisten kuutaudit alkavat ilmestyä kahta useimmin kuin ennen. (Mittelschmerz). Surullisinta on kumminkin se että enemmistö vakavia siveellistä puhtautta harrastavia ihmisiä sekä naisia että miehiä vielä niin vähä ymmärtävät ja tunnossaan käsittävät sukupuolielämän todellista tarkoitusta että he senkin ajan jälkeen kun nainen on lakannut hedelmällinen olemasta jatkavat kohtuullisena. Kun tämä tapahtuu ”tuoreessa puussa” miten voimme odottaa että monikaan voisi oikein arvata Sphinxin arvoituksen ja saada elää.
-Meidän lääkärien tiulisi enemmän apua tarvitseville antaa heidän kodeissaan; ei vaan istua vastaanottohuomeissamme hoitelemassa sairaitamme van etsiä heitä siinä ympäristössä missä he ovat sairaksi tulleet. Usein on syy heidän tautiinsa silmiinpistävä, mutta vasta silloin kun olemme näkökantaman päässä siitä. Jos kellään on oikeutta ja tarpeellista oppia tuntemaan kotielämän laadun yksityisseikkoja myöden niin on se lääkärillä. Kokemuksesta voin sanoa että tähän juuri kätkeytyy sekä meidän menestyksemme etä meidän palkkamme. Nykyinen rahallinen yhteiskuntajäjetys tekee tämän vaikeaksi, mutta ei mitään todella arvokasta ja hyvää ole koskaan saavutettu ilman vaikeuksia. Monet seikat ennustavat tässä suhteessa ilahuttavaa edistystä, ennen kaikkea se että niissä maissa, missä käytännöllinen järki on enemmän arvossa pidetty. Englannissa ja Amerikassa on kotihoitoa alettu käyttää sellaisten tautien hoitoon kun keuhkotaudin ja suurella menestyksellä sekä vielä suuremmalla aineellisella säästöllä. Emme sillä asiaa paranna jos sanomme ettei kansamme ole kypsynyt tällaista hoitoa varten. Jos todella ehkäisevää (Prevntivi) hoitotapaa aijomme saada käytäntöön, niin tulee meidän todenteolla antaa oppia ihmisille ei suurissa parantoloissa vaan heidän omissa kodeissaan ja vielä tässä suhteessa muista että
– Yksinkertaisuus on totuuden puku. Kuta suurempi on totuus sen yksinkertaisempi on sen muoto. Elämä on jo luuankin monimutkaiseksi muuttunut kasvattaen yhä enemmän tarpeita niin että olisi syytä kaikella voimalla ja kaikissa mahdolliissa suhteissa pyrkiä yksinkertaisuuteen jälleen. Odottamaton mutta arvokas liitolainen on meillä tässä suhteessa. Ei ainoastaan liha tule vähitellen niin kalliksi ettei köyhän kannata siitä syödä, monet muutkin ylellisyys tavarat ja tarpeet nousevat onneksi hinnoissa niin että he, jotka enimmin terveyttä tarvitsevat (köyhät) tämän kautta niiden vallasta pelastuvat.
Wielä sananen virkaveljilleni
Minä uskon, että Jumala on kutsunut meitä erityisesti työtovereikseen, että me olemme tavallaan ”luvattu kanssa” ja että Hän luottamuksella odottaa meitä auttamaan itseään uudesta rakentamaan lahonutta ruumiillista majaa, sekä omaamme että koko ihmiskunnan. Tähän hänen luottamukseensa sisältyy meidän suurin Velvoituksemme. Kenelle paljo on annettu siitä myöskin paljo vaaditaan ja elleivät ne joilla suurempi tieto on anettu tätä tietoansa oikein käytä otetaan se pois ”valtakunnan lapsilta” ja annetaan pakanoille (maallikoille). Monta merkkiä viittaa siihen että ne, joiden pitäisi seistä totuuden puolella ovat sitä vastaan ja seurauksena on etteivät he ”näkevin silmin näe eivätkä kuulevin korvin kuule”. Vielä on monen lääkärin elämä, jonka paitsi olla esimerrkinä kaikkeen hyvään, antaa päinvastoin sairasparalle verukkeen edelleenkin harjoittamaan niitä paheitä, joiden vaikutuksesta hän kärsii.
Eikö tässä tulisi muutoksen tapahtua? Niin ettemme me lääkärit silleen palvelisi sitä, joka hävittää vaan ennen palvelisimme Häntä joka kokoo sekä oppimme että elämämme kautta ja vieilä enemmän, että me johdattaisimme lähimmäisiämme ei ainoastaan siihen mikä terveellistä ja hyvä van myöskin siihen mikä on puhdastaa ja pyhää!
Sihen auttakoon rakkaat veljet teitä ja minua! – Kristus Herrani!
J.k
Säästääkseni vaivannäköä tahdon kerta kaikkiaan ilmoittaa etten ryhdy minkäänlaiseen kiistakirjoitteluun. Totuus jota palvelen puhuu puolestaan ja työ johon olen ryhtynyt on sitä laatua ettei se salli kuokkamiehen puuttua puhelemaan vieraan kanssa senkin tähden, että aho on kivinen ja työpäivä niin lyhyt.
Lähde: ”Luontaishoidin isä Tohtori E.W. Lybeck Elämänmäen parantaja. Achte. Rantanen.Tamminen. Gummerus Kirjanpaino Oy. 1994. sivu 138-142
