Minä olen syntynyt Lahdessa. Sain sisaruksia ja heistä osa syntyi myös samoilta konnuilta. Lapsuudesta nuoruudessa muutimme Lohjalle 1986 ja sitten asuimme perheineen 7 vuotta muuton jälkeen ja sitten äiti erosi isästä. Minun mielestä yksi syy oli isän kova uskonto, mutta äiti on eronnut siitä uskonnosta ja meillä oli myös taloudellisia ongelmia ja velkaa. Lohjalta muutimme Vantaalle. Minä asuin aäidin ja hänen miesystävän kanssa. Hän opetti mua shakki peli. Meillä oli normaalit suhteet.
Molemmista paikkakunnasta jäi mieleen että niin ystävät kuin kiusaajat. Minulla oli useita koulu kiusaajia, koska olin erilläinen kuin muut.
Jo lapseena tykkäsin liikkunnasta. Perheemme oli hyvin aktivisiä ja tunnollisisa koulun ja kodin suhteen. Usein minulla ja minun veljella ja siskoilla oli ystäviä, kavereitä mutta myös kiusaajiä. Sen takia minä alkoi harrastamaan Karatea kun olin 10 vuotias. Minulla on kelttainen vyö. Kyllä minä olin heikko poika, mutta minä haluaisin oppia puolustamaan itsea ja perhettä.
Vantaalla olessani ne olivat nuoruteen parhaita aikoja, vaikka aika oli kova ja herkkä.
Sitten muutin Vantaalta Lohjalle 15-16 vuotiana minun mummulle pois niista katu väkivallasta ja kiusauksista. Mummu on minun tosi rakastava ihminen. Hän on rauhallinen ja kiltti ja ajattelee toisia paljon, elikä ei ole egoisti. Hän oli tärkeä esimmerki minun elämässä.
Sairastuin epilepsiaan lapsena 6 vuotiana. Tämän päivään asti syön lääkkeitä edelleen, mutta olo on samalainen, ja minä ymmärrän että se on huijaus ja kärsin vakavista sivuvaikutuksista, esimmerkiksi, kun mä hermustun minun käsi vähän tärisee ja joskus pää kipea.
Kolunun jälkeen minä opiskelin ammattikoulussa kokin alalla ja sain paperit ja sen jälkeen menin töihin suojatyökeskukseen ja olin siellä 4 vuotta.
Pitemmälle vartuin sitä enemmän tuli erilaisia ongelmia. Minulle ”todettiin” skitsofrenia kun olin 18 vuotias. En koskaan uskonut sairastumiseen. Oli pitkiä sairaalajaksoja joista osa oli vaikeita. Jouduin ekäkerran Paloniemen sairaalaan v. 1999. Hyvät puolet olivat, että sain yhden hyvän ystävän Martti. Hänen kanssa pelasimme koronaa. Ruoka sain ihan tarpeeks. Sain nukkua melko hyvin. Mutta kyllä enamman oli huonoja puolia.
– Vapautta riistettiin
– Minua puhuttiin vihamielisesti
– Joskus oli hoitajien taholta kiusaamista
– En tuntenut rakkautta
– Tärkein ongelma on se, että kaikki jotka ovat pitkään hoidossa, alkavat uskoa että SAIRAALA ON HEIDÄN KOTI. Ja ne tottuu lukittuihin oviin, ”lääkkeihin” ja kaikkiin sääntöihin ja ei kaipaa kotiutumista.
Mutta mun elämässä tapahtui muutos kun tutustuin osastolla Sergeihin. Ennen sitä minulla ei olisi venäläisiä kavereita. Ja minulla aluksi olivat ennakkoluuloja. Ne koskivat sellaissia asioita kuin viimeinen sota. Tietoja sain sukulaisilta ja Medialta. Kun Sergey tuli käymään pappani ja mummuni taloon, pappani oli niin ennakkoluuloinen, että hänen mielestään venäläisen läsnäolo hänen talossa on liikaa. Ja aina kun Sergey tuli hän meni ylös ja ei edes tervehti.
Kerran oli minun pappa ja hänen tyttö, kun minun mummuni tilililtä oli vietty rahat, he syytivät Sergeytä, että hän varasti niitä. Ja kyllä se ei ollut totta, mutta silloin kukaan ei uskonut minua.
Minun kaikki ennakkoluulot poistuu kun minä tutustuin Sergeyhin paremmin. Ja minä haluaisin saada enemman venäläisiä ystäviä ja ymmärrä heidän kullttuuria, ongelmat ja ehkä kieltäkin. Siksi olen kiinnostunut Yhteis Ympäristöön projektiin.
Ja minä osallistunut Markon Muona kanssa REVERS-SUNin raittius yhdistyksen projektiin perustamiseen. Olen sen jäsen alusta v. 2010. . En koskaan juonut alkoholia, polttanut taj käyttänyt huumeitä, vasta niitä ”huumeitä”, jotka mua pakotaan syödä, elikkä tarkoitan ”lääkkeitä”..
Sergey auttanut mua uskoa omiin voimiin ja hän oli sama mieltä että en ole mielisairas vain minulla on fyysia ja psykologisia ongelmija. Mistä minä voisin vapautuu omilla voimilla. Vuosia minä asuin sairaalassa, mutta minä alkoi taistelemaan omasta vapaudesta ja pääsin pois. Nyt asun kissan kannsa yksiössä, mutta minulla on edelleen edunvalvoja. Minä en ole vielä taloudellisesti vapaa. Ne maksaa minun puolesta laskut, käy minun kanssa kaupassa. Ja vähän aikaaan sitten minä haluaisin tulla kasvissyöjäksi, mutta tukihenkilöt ei hyväksy sitä. Elikä niin kauan sairaalassa ne jatkaa miettiä minun puolesta mitä on minulle hyvä ja mitä on huono.
Haluaisin kerro vähän poliitikosta. En halua enää Suomen ja Venäjän välille sotaa. Mutta uutisissa sanotaan että Putin haluaa hyökätä Suomeen. Miksi? Lähetän hänelle ja kaikkille poliitikolle positiivisia ajatuksia ja rauhan toivotuksia.
Haluaisin kertoa minun harrastuksista. Ne on jääkiekkoa ja sählyä. Pelaamme Sergeyn kanssa samassa joukossa. Minä osan olla sekä kentä peläjä että maalivahti, sekä Sergey.
Tykkään myös shakkia pelata ja lasten kortteja ”rage raivo”.
Minä haluaisin saada hyvän tyttöystävän, kenellä on samanlaiset arvot kuin minulla. Ja sitten muodustuu perhe.
Minä haluan myös kokonaan poistuu edunvalvojasta.
Lopuksi sanon pari sanoa minun uskonnosta. Se on tärkeä asia minun elämässä. Olen Lestadiolainen jäsen. Mutta minä myös luen Veedoja. Ja tutkin Hinduismi tai Sanatana-Dharma. Bhagavad-Gitan kommentissa lukee: ”Silti ihminen tunnustaa jotakin tiettyä uskontoa ajan ja olosuhteiden mukaisesti ja väittää olevansa hindu, musliimi,kristitty, buddhisti tai minkä tahansa muun uskonlahkon kannattaja. Tällaisilla määritelmillä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä Sanatana-Dharman kanssa. Hindusta voi tulla musliimi tai kristitty voi vaihtaa uskontokuntaansa jne. Mutta missään olosuhteissa uskontokunnan muuttaminen ei vaikuta ikuiseen tehtävään palvella muita. Hindu, musliimi tai kristitty on kaikissa olosuhteissa jonkun pavelija. Siten tietyn uskon tunnustaminen ei merkitse sanatana-dharman tunnustamista. Sanatana-Dharma merkitsee palvelemista.”
Oikeasti jos ihminen on tosi uskovainen, hän hyväksyy ja kunnioittaa kaikki muutkin uskonnot. Ja hän palvelee Jumalaa ja ihmisia. Ja ei ole mitään merkitystä mitä Jumalan nimi on Jeesus tai Krishna. Tärkein asia on RAKKAUS.
Haluan että ihmiset lopetta luonnon ja eläinten tuhoamisen. Siksi haluan olla kasvissyöjä, ettei olla ”tilaaja”, kenen takia tappaa eläimiä. Eläimillä on samalainen sielu kuin ihmisilla ja heilla on samat oikeudet nauttia elämää.Bhagavad-Gita kertoo että ”eläimet voivat tappaa muita eläimiä, eikä tämä niiden kohdalla ole synti, mutta jos ihminen tappaa eläimen ilaahduttaakseen hallitsemmatonta kielten, hän joutuu vastuusen luonnon laki rikkomisesta.”
Minulla on paljon ystäviä ja minä rakastan molemmat vanhemmat, vaikka ne on erossa ja erilläisiä,jyritän ymmärtää molempia ja molemmat olevat omalla tavalla rakkaita ja tärkeitä.
Minun rakas pikku siskoni ”jäi hänen ruumiin” ”nukahti” kuoli vuosi sitten. Se oli minulle tosi iso stressi. Mutta minun uskonto, perhe ja ystävät auttoi hallitsemaan. Kaipaan Saria paljon. Mutta uskon että aikaan tapaamme kyllä uudestaan.
Haluaisin saada enemmän kokemusta ja kavereitä ja uskon että teidän projekti autta minua löytämään niitä.
Terveisin Tero Uusivuo.
