Krishna-liikkeen suosittelemat neljä säännöstelevää periaatetta(Oskari Karjalainen)

Krishna-liikkeen suosittelemat neljä säännöstelevää periaatetta

 

Jumala- eli Krishna-tietoisen elämäntavan kulmakivi pyhän nimen, eli Hare Krishna –mantran säännönmukaisen mietiskelyn ohella on niin kutsuttujen neljän säännöstelevän periaatteen noudattaminen, joiden tarkoituksena on tukea henkistä elämää ja –kehitystä sekä vapauttaa harjoittajansa ylimääräisestä ahdingosta. Itse asiassa neljää säännöstelevää periaatetta on kutsuttu myös neljäksi vapauttavaksi periaatteeksi, ja ne nivoutuvat mielenkiintoisella tavalla yksiin henkiseen elämäntapaan pyrkivien henkilöiden tavoittelemien luonteenpiirteiden kanssa.

 

Vaikka ajatus säännöstellystä elämästä saattaakin ensi vilkaisulta vaikuttaa ahdistavalta ja tarpeettomalta mahdollisuuksien rajoittamiselta, on tällainen harjoitus erittäin palkitsevaa. Säännönmukaisuus on tosiasiassa meistä hyvin miellyttävää siinä missä säännöistä poikkeaminen aiheuttaa levottomuutta ja entistä ailahtelevampaa mielialaa. Nämä periaatteet on annettu ihmiskunnalle heidän oman asemansa ja tietoisuudentilansa kohottamiseksi. Toisinaan saatamme kokea olevamme jonkinlaisessa puutetilassa, jota pyrimme tyydyttämään sopivaksi katsomallamme keinolla. Jo tämä itsessään on eräänlaista orjuutta, sillä toteutamme tällöin mielen sanelemia määräyksiä. Mukavuuksien lisäämisen sijasta olisikin kaikin puolin parempi opetella askel askeleelta olemaan tyytyväinen vähempään. Tarpeiden tyydyttäminen on kuin polttoaineen heittämistä roihuaviin liekkeihin, emmekä voi tukahduttaa tarpeitamme ruokkimalla niitä. Sen sijaan voimme alkaa harjoittaa pidättyväisyyttä ja saada ennen kokematonta iloa henkisellä tasolla tapahtuvista asioista. Voimme valita, haluammeko alistua tämän oikullisen aineellisen luonnon määräysvaltaan, jonka piiriin myös mieli kuuluu, vaiko hyväksyä Korkeimman Herran määräykset, jotka ovat puhtaita ja täydellisiä. Helpoin tie tähän pyrkimykseen tarjoutuu neljää periaatetta noudattamalla.

 

Nämä periaatteet ovat:

 

  1. Ei lihansyöntiä, kalaa, tai kananmunia.

 

Jokaisen Herran palvelijan tulee luonnollisesti tähdätä armollisuuteen, ja lihan syöminen tuhoaa hiljalleen ihmisessä tätä ominaisuutta. Lihan syöminen vaatii väistämättä eläimen tappamisen, ja kuolleen eläimen lihaa syövän ihmisen on otettava vastaan tappamisesta koituvat seuraukset syy-seuraus –suhteen mukaisesti, toisin sanoen karman lain määräämällä tavalla. Sanskritin kielen sana mamsah tarkoittaa lihaa, mutta sen voi huomata tarkoittavan muutakin. Sana mam on käännettävissä sanaksi ’minä’ ja sah puolestaan tarkoittaa ’hän’; tähän sanskritinkieliseen sanaan on siis sisällytetty ajatus siitä, että ”Tässä elämässä minä surmaan hänet, jotta voin nauttia hänen lihastaan, mutta seuraavassa elämässä hänellä tulee olemaan minun silloisen kehoni surmaamiseksi soveltuva keho, jotta hän voi puolestaan ravita kehoaan minun lihallani ja palauttaa näin tekojen välisen tasapainon.”

 

Pitää toki paikkansa, että lähes kaikenlainen ravinnon hankkiminen vaatii käytännössä joko surmaamista, tai toisen elävän olennon vahingoittamista, mutta tämä on aineellisen luonnon laki, joka alistaa meidät armotta valtaansa tässä maailmassa eläessämme. Krishna-tietoisuuden harjoittamisen sivutuote on karmasta, eli syy-seuraus –suhteesta vapautuminen, joka tapahtuu luovuttamalla toiminnan tulokset Korkeimmalle Herralle. Käytännössä tämä tarkoittaa ruoan suhteen sitä, että kaikki ravinto tarjotaan ensiksi Jumalalle, joka lupaa ottaa tällaiset nöyrät ja rakkaudentäyteiset suosionosoituksemme vastaan. Bhagavad-Gitassa Herra sanoo:

 

patraṁ puṣhpaṁ phalaṁ toyaṁ

yo me bhaktyā prayachchhati
tadahaṁ bhaktyupahṛitam

aśhnāmi prayatātmanaḥ

 

”Jos joku uhraa Minulle rakastavasti ja antaumuksellisesti lehden, kukan, hedelmän tai vettä, Minä hyväksyn tuon uhrin.” (BG 9.26)

 

Herra siis lupaa hyväksyä palvojaltaan näennäisesti hyvinkin vähäisen lahjan, sillä Hän on kiinnostunut pikemmin antaumuksestamme kuin tarjottavista asioista.

 

Krishnalle tarjottu kasvisruoka on siten karma-vapaata, ruoan tarjoaman henkilön antaumuksen sekä Herran Itsensä suoman armon ansiosta. Herra ei kuitenkaan hyväksy lihasta valmistettuja ruokalajeja, koska lihan syöminen ei ole ihmiselle tarpeen, vaan sen tarkoitus on lähinnä helliä ruokailijan makuhermoja – jos sitäkään. Liharuoka on tietämättömyyden ja intohimoisuuden luonnonlajien alaista, eikä siten ihmiselle suositeltavaa. Myös monet biologiset tekijät puoltavat tätä väitettä. On esimerkiksi tiedossa, että petoeläinten ruoansulatuskanava on huomattavasi ihmisen suolistoa lyhyempi, mikä on eduksi mätänevien ja myrkyllisiä yhdisteitä erittävien lihanpalojen ripeässä toimittamisessa pois elimistöstä.

 

  1. Ei uhkapelaamista

 

Vedonlyönti tuo poikkeuksetta mukanaan ahneutta, kateutta ja vihaa. Vedonlyöjä tavoittelee asioita, jotka eivät tosiasiassa hänelle kuulu ja monesti turhautuu yrityksissään. Uhkapelaaminen näivettää ihmisen kykyä totuudenmukaisuuteen teoissa, sanoissa ja ajatuksissa, eikä siksi ole suositeltavaa ajanvietettä kenellekään. Pienen hetken jännityksestä joutuu tyypillisesti maksamaan yllättävän suuren hinnan, eivätkä tarjolla olevat houkuttimet koskaan tyydytä voittajaa perinpohjaisesti. Pikemminkin niin kutsutut voitot osoittautuvat tappioiksi uhkapelaajan ajautuessa entistä syvemmälle vedonlyönnin asettamaan ansaan.

 

Uhkapelaamista voi harjoittaa myös vedonlyöntiä hienojakoisemmilla menetelmillä, kuten esimerkiksi liike-elämässä tavanmukaisesti toimitaan. Tapaamme odottaa toiminnaltamme tietynlaisia tuloksia, jotka eivät kuitenkaan ole taattuja. Liikemies investoi varallisuuttaan johonkin ja toivoo sijoituksen ajallaan kasvattavan varallisuutta entisestään, mutta minkäänlaisia takeita hankkeen onnistumisesta ei ole. Epäonnistuminen johtaa turhautumiseen ja monenlaisiin vaikeuksiin, eivätkä onnistumisetkaan välttämättä tuo tullessaan toivottuja seurauksia.

 

Tätäkin hienojakoisempi uhkapeluun muoto on spekulointi, pyrkimys tavoittaa absoluuttinen totuus pelkän järkeilyn avulla. On huikean yltiöpäinen ajatus olettaa, että kukaan voisi saavuttaa perimmäistä totuutta pelkän pohdiskelun avulla. Sen sijaan meidän on suositeltavaa hankkia todellista tietoa auktoriteeteilta, jotka puolestaan ovat ottaneet sen vastaan heitä edeltäneiltä auktoriteeteilta. Srila Prabhupada on tässä yhteydessä antanut esimerkin lapsesta, joka haluaa tietää, kuka hänen isänsä on. Lapsen ei ole mahdollista järkeillä tätä asiaa tai ryhtyä suorittamaan kokeita tämän tiedon saamiseksi. Luontevin tapa hankkia tarvittu tieto on tässä tapauksessa kysyä äidiltä, joka on tämän tiedon hallussaan pitävä auktoriteetti.

 

  1. Ei päihteitä, mukaan lukien kahvi ja tee

 

Sri Krishna sanoo Bhagavad-Gitassa:

 

ye hi saṁsparśa-jā bhogā

duḥkha-yonaya eva te

ādy-antavantaḥ kaunteya

na teṣu ramate budhaḥ

 

 

”Älykäs ihminen ei ota osaa siihen, mikä aiheuttaa kurjuutta, siihen mikä saa alkunsa yhteydestä aineellisiin aisteihin. Oi Kuntin poika (prinssi Arjuna), tuollaisilla iloilla on alkunsa ja loppunsa, eikä viisas ihminen nauti niistä.”(BG 5.22)

 

Kurinalaisuus on tavoiteltava luonteenpiirre, mutta päihteiden käyttäminen romuttaa pyrkimyksen kurinalaiseen elämään. Henkiseen elämään tähtäävän on syytä olla käyttämättä minkäänlaisia stimulantteja, kuten kofeiinia sisältäviä aineita, sillä ne kiihdyttävät mieltä ja aiheuttavat haittavaikutuksia mielen lisäksi myös karkeassa kehossa. Aistien ollessa yliviritetyssä tilassa aineiden käytön seurauksena, tai toisaalta alivireisessä tilassa vaikutuksen lakattua, ei bhakti-joogan harjoittaminen ole mahdollista. Ihmisen tulee oman etunsa vuoksi pyrkiä tasapainoiseen elämään, mikä onnistuu vain kieltäytymällä stimulanteista.

 

Vapautettua sielua ei milloinkaan kiinnosta väliaikaiset asiat, kuten aineellisista aisteista nauttiminen, ja aineellisista olosuhteista vapautusta toivovan on otettava tästä asenteesta esimerkkiä.

 

 

  1. Ei laittomia sukupuolisuhteita

 

Irtosuhteita harjoittavaa ihmistä ei voida pitää puhtaana, vaan hienojakoisen tason puhtaus, joka on elävän olennon alkuperäinen ominaisuus, peittyy sopimattoman seksuaalisen kanssakäymisen lian alle. Irtosuhteisiin liittyy tyypillisesti myös ehkäisyvälineiden käyttö ja toisinaan elävän olennon surmaaminen abortin menetelmällä. Voidaan huomata, että näin toimiva henkilö on hyvin innokas nauttimaan, mutta pyrkii torjumaan nautintoaan seuraavat vaikutukset, joilta ei tosiasiassa kuitenkaan ole mahdollista paeta.

 

Lukemattomissa pyhissä kirjoituksissa mainitaan, että seksuaalinen vetovoima on aineellisen luonnon väkevin voima, joka sitoo meitä tähän tilapäiseen maailmaan ja toistuvaan syntymään ja kuolemaan. Kaikenlaisesta kärsimyksestä vapautusta toivovan tulee siksi pidättäytyä seksin harrastamisesta. Avioliitossa elävän miehen ja naisen harjoittama sukupuolielämä lapsen hankkimiseksi ja tuon lapsen kasvattaminen Krishna-tietoiseksi on kuitenkin uskonnon periaatteiden mukaista.

 

balaṁ balavatāṁ cāhaṁ

kāma-rāga-vivarjitam

dharmāviruddho bhūteṣu

kāmo ’smi bharatarṣabha

 

”Oi Bharatojen herra (Arjuna), Minä olen niiden vahvojen voima, jotka ovat jo vapautuneet intohimosta ja toiveista. Minä olen sellainen sukupuolielämä, joka ei ole uskonnollisten periaatteiden vastaista.” (BG 7.11)

 

Ihmisen on mahdollista ylevöittää kaikki toimintansa, mukaan lukien sellainen toiminta joka yleisesti ottaen on intohimon tai tietämättömyyden luonnonlaatujen alaista, tähtäämään vilpittömästi Herran palvelemiseen. Krishna ohje tällaisen ylevän aseman ja tietoisuudentilan saavuttamiseksi on:

 

yat karoṣhi yad aśhnāsi

yaj juhoṣhi dadāsi yat
yat tapasyasi kaunteya

tat kuruṣhva mad-arpaṇam

 

”Oi Kuntin poika, kaikki mitä teet, kaikki mitä syöt, kaikki mitä uhraat tai annat pois samoin kuin myös kaikki harjoittamasi itsekuri tee uhrina Minulle.” (BG 9.27)

Leave a Reply