<\/p>\n
Enemm\u00e4n kuin mik\u00e4\u00e4n muu Agricolan teosten yksityiskohta on h\u00e4nen Psalttarinsa runomittaiseen esipuheeseen sis\u00e4ltyv\u00e4 pakanallisten jumalain luettelo her\u00e4tt\u00e4nyt tutkijain huomiota. Se on Pohjoismaissa varhaisin painettu muistiinpano pakanallisista jumalista. Muutamia vuosia my\u00f6hemmin v. 1554 Ruotsin viimeinen katolinen arkkipiispa Johannes Magnus julkaisi Roomassa maanpaossa ollessaan teoksessa Historia de omnibus Gothorum Suecorumque regibus tietoja Skandinavian pakanuudesta. Snorri Sturlusonin 13. vuosisadalta Islannista per\u00e4isin oleva Edda-mytologia tuli tunnetuksi vasta 1600-luvulla.
\nAgricolan luettelo, ainutlaatuinen ja arvokas uskontohistoriallinen l\u00e4hde, sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 52 rivill\u00e4 tietoja kahden suomalaisen heimon, h\u00e4m\u00e4l\u00e4isten ja karjalaisten, pakanallisista jumalista ja henkiolennoista. Osittain nuo tiedot ulottuivat kauas muinaisuuden h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n, osittain niiss\u00e4 oli melko tuoreitakin katsomuksia 1500-luvun alkupuoliskolta. T\u00e4m\u00e4 tekee l\u00e4hteen mielenkiintoiseksi mutta my\u00f6s vaikeak\u00e4ytt\u00f6iseksi todistuskappaleeksi uskontohistorioitsijoille, mist\u00e4 syyst\u00e4 er\u00e4\u00e4t sen yksityiskohdat odottavat viel\u00e4kin tulkintaansa (esim. K\u00f6nd\u00f6s).<\/p>\n
Vuonna 1928 professori A.R. Cederberg l\u00f6ysi Upsalan yliopiston kirjastosta (Palmski\u00f6ldin kokoelman numerosta 311) huonohkolla ruotsin kielell\u00e4 kirjoitetun suorasanaisen jumalainluettelon, joka on sanamuodoltaan niin l\u00e4hell\u00e4 Agricolan runomuotoista suomenkielist\u00e4 luetteloa, ett\u00e4 niiden v\u00e4lill\u00e4 t\u00e4ytyy olettaa vallinneen jonkin yhteyden. Tutkijat eiv\u00e4t ole olleet varmoja, kumpi niist\u00e4 on alkuper\u00e4inen ja kumpi k\u00e4\u00e4nn\u00f6smukaelma. A.R. Cederberg ja Kaarle Krohn pitiv\u00e4t ruotsinkielist\u00e4 teksti\u00e4 varhaisempana ja Agricolan luettelon alkul\u00e4hteen\u00e4, ja heihin liittyi prof. K.B. Wiklund, joka katsoi sit\u00e4 Agricolan jumalainluettelon esity\u00f6ksi. Sen sijaan professorit E.N. Set\u00e4l\u00e4 ja Uno Harva olivat sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 ruotsinnos on Agricolan runomuotoisesta luettelosta tehty lyhennetty k\u00e4\u00e4nn\u00f6smukaelma eik\u00e4 miss\u00e4\u00e4n tapauksessa Agricolan l\u00e4hde. Asiasta rakentui puoli kymment\u00e4 vootta kest\u00e4nyt tieteellinen kiista, jossa mielipiteit\u00e4 vaihdettiin vilkkaasti ja v\u00e4liin ter\u00e4v\u00e4stikin syventym\u00e4ll\u00e4 yksityiskohtiin, kielitieteellisin ja mytologisiin seikkoihin, k\u00e4sialakysymykseen yms. sek\u00e4 vetoamalla my\u00f6s periaatteellisiin n\u00e4k\u00f6kohtiin. Tulos oli kuitenkin sellainen, ettei kumpikaan riitapuoli luopunut omasta kannastaan, ja asia j\u00e4i n\u00e4in ollen yleis\u00f6n silmiss\u00e4 lopullisesti ratkaisematta. Joka tapauksessa t\u00e4h\u00e4n oppineiden kiistaan tuhlattiin enemm\u00e4n aikaa ja voimia kuin ehk\u00e4 olisi ollut tarpeellista.<\/p>\n
V\u00e4ittely j\u00e4tti kuitenkin l\u00e4hinn\u00e4 sen vaikutelman, ett\u00e4 ne todisteet olivat hieman painavampia, joiden mukaan kysymyksess\u00e4 olisi hatarahko ja lyhennetty k\u00e4\u00e4nn\u00f6smukaelma Agricolan suomalaisesta runosta. Aivan sivuun on j\u00e4\u00e4nyt se mahdollisuus, ett\u00e4 molemmilla teksteill\u00e4, suomalaisella ja ruotsalaisella, olisi ollut yhteinen latinankielinen alkul\u00e4hde. Ajatus latinalaisesta alkul\u00e4hteest\u00e4 olisi sopusoinnussa Agricolan yleisen tavan kanssa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 runojensakin pohjana kirjallisia esikuvia, tosin vapaasti. Se selitt\u00e4isi my\u00f6s ruotsinnoksen suuren suppeuden ja luettelomaisuuden sek\u00e4 Agricolalla runomitan k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 johtuneet laajennukset sek\u00e4 varsin merkitt\u00e4v\u00e4n omaper\u00e4isen lis\u00e4yksen, kuvauksen karjalaisten peijaismenoista, jolla ei ole mit\u00e4\u00e4n vastinetta ruotsalaisessa tekstivariantissa ja jonka Agricolan voi ajatella saaneen tietoonsa Savon-matkallaan 1549 kuten my\u00f6s tarkemman tiedon kev\u00e4isten Ukonvakkojen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Mahdollinen latinankielinen pohjateksti olisi ajateltava l\u00e4hinn\u00e4 keskiajalta periytyneeksi.<\/p>\n
Yksi pysyv\u00e4 tulos 1920- ja 1930-luvulla k\u00e4ydyst\u00e4 tieteellisest\u00e4 v\u00e4ittelyst\u00e4 ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 oli. Sen yhteydess\u00e4 on selvinnyt joukko Agricolan luettelossa tavattavia ep\u00e4selvi\u00e4 kohtia (esim. ett\u00e4 s\u00e4e [Ukko] ”annoi Ilman ia Wdhen Tulon” on luettava veden tulon, so. sateen tulon, ett\u00e4 Hiisi ”metzeleist soi woiton” tarkoittaa mets\u00e4npedoista, karhuista saatavaa voittoa, ett\u00e4 Kalevanpoikia on ollut useampiakin ja ett\u00e4 ne on k\u00e4sitetty viljelyksen tuhoajiksi, ett\u00e4 maan jumalan Tursaan rinnalla on tunnettu my\u00f6s Turilas, joka oli noita-akka, raajarikko tai jokin vastaava).<\/p>\n
Yleens\u00e4 on sanottava, ett\u00e4 Agricolan jumalainluettelo tarjoaa eritt\u00e4in valaisevan katsauksen siihen kirjavaan haltiajoukkoon ja palvonnan moninaisuuteen, joka vallitsi Suomessa keskiajalla ja viel\u00e4 reformaation alkuaikoina. Nykyaikainen tutkimus on todennut luettelon varsin paikkaansapit\u00e4v\u00e4ksi. Siin\u00e4 mainittujen 24 ep\u00e4jumalan joukossa tavataan niin hyvin vanhoja suomalaisper\u00e4isi\u00e4 haltioita ja sankariolentoja (Ukko, Ilmarinen, Kalevan pojat, Veden em\u00e4) kuin my\u00f6s skandinaaviseen vaikutukseen viittaavia jumaluuksia (esim. Kratti, Rauni, Tonttu) sek\u00e4 ainakin nelj\u00e4 katolisaikaisen pyhimyksen nime\u00e4 kansanomaiseksi v\u00e4\u00e4ntyneess\u00e4 muodossa: nimitt\u00e4in Hubertus > Huittavainen > Hittavanin; Pyh\u00e4 Yrj\u00e4n\u00e4 eli Georg > Jyrki >Nyrckes; Pietari eli Petrus > (Pellon)pekko ja Gregorius > Greus > Egres (\u00c4gr\u00e4s). N\u00e4ist\u00e4 pyhimyksist\u00e4 ei Hubertusta ole Turun hiippakunnan kalenterissa, ja on ep\u00e4tietoista, mist\u00e4 se on jumalainluetteloon tullut.<\/p>\n
<\/p>\n
Agricolalla tavattava ep\u00e4jumalain ryhmitys h\u00e4m\u00e4l\u00e4isiin ja karjalaisiin ei tarkoittane kovinkaan paljoa, koska ”karjalaisilla” Agricolan aikana tietenkin ymm\u00e4rrettiin Ruotsin valtakuntaan kuuluvia, keskiajalla roomalaiskatolisen kirkon alaisia asukkaita. Rajantakaisista karjalaisista, joita tuohon aikaan yleisesti sanottun ven\u00e4l\u00e4isiksi (ryss), Agricola ei puhu mit\u00e4\u00e4n. N\u00e4iden rajantakaisten heimojen keskuudessa rehoittavasta pakanuudesta on kuitenkin olemassa tieto samalta ajalta. Novgorodin arkkipiispa Makari kertoo v. 1534, ett\u00e4 t\u0161uudit, izorit ja karjalaiset harjoittivat Vatjalaisen viidenneksen alueella Nevan rannoilta ja Laatokasta Pielisen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, Kainuuseen ja Lappiin asti ep\u00e4jumalain palvelusta. He palvelivat metsi\u00e4, kivi\u00e4, jokia, j\u00e4rvi\u00e4, soita, l\u00e4hteit\u00e4, vuoria, kukkuloita, aurinkoa, kuuta ja t\u00e4hti\u00e4. He uhrasivat ep\u00e4jumalille h\u00e4rki\u00e4, lampaita ym. el\u00e4imi\u00e4 ja k\u00e4yttiv\u00e4t monenlaisia loitsuja ja manauksia. Heill\u00e4 oli my\u00f6s poppamiehi\u00e4 eli arpojia (arbui), jotka antoivat lapsille nimen. Makari l\u00e4hetti Ilja-nimisen munkin h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n heid\u00e4n rukouspaikkojaan, uhrilehtojaan ja ep\u00e4jumalain kuviaan, kastamaan heit\u00e4 kristinuskoon ja kielt\u00e4m\u00e4\u00e4n, etteiv\u00e4t t\u0161uudilaisten naidut naiset leikkaisi hiuksiansa eiv\u00e4tk\u00e4 kantaisi p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n tai olkap\u00e4ill\u00e4\u00e4n huntua.<\/p>\n
Ep\u00e4jumalia monia t\u00e4ss\u00e4, muinoin palveltiin kaukana ja l\u00e4sn\u00e4.
\nN\u00e4it\u00e4 kumarsivat h\u00e4m\u00e4l\u00e4iset, sek\u00e4 miehet ett\u00e4 naiset.
\nTapio mets\u00e4st\u00e4 pyydykset soi, ja Ahti vedest\u00e4 kaloja toi.
\nV\u00e4in\u00e4m\u00f6inen virret takoi, Rahko kuun mustaksi jakoi.
\nLiekki\u00f6 rohdot, juuret ja puut hallitsi ja senkaltaiset muut.
\nIlmarinen rauhan ja ilman toi ja matkamiehet perille vei.
\nTursas antoi voiton sodassa, Kratti huolen piti tavarasta.
\nTonttu huoneen menon hallitsi, kuin Piru monta villitsi.
\nKapeet my\u00f6s heilt\u00e4 kuun s\u00f6iv\u00e4t, Kalevanpojat niityt ja muut loivat.<\/p>\n
Vaan karjalaisten n\u00e4m\u00e4 olivat, ep\u00e4jumalat joita he rukoilivat.
\nRongoteus ruista antoi, Pellonpekko ohran kasvun soi.
\nVironkannas kauran kaitsi, muutoin oltiin kaurasta paitsi.
\n\u00c4kr\u00e4s herneet, pavut, nauriit loi, kaalit, liinat ja hamput edestoi.
\nK\u00f6nd\u00f6s huuhdat ja pellot teki, kun heid\u00e4n ep\u00e4uskonsa n\u00e4ki.
\nJa kun kev\u00e4tkylv\u00f6 kylvettiin, silloin Ukon malja juotiin.
\nSiihen haettiin ukon vakka, niin juopui piika ett\u00e4 akka.
\nSitten paljon h\u00e4pe\u00e4llist\u00e4 siell\u00e4 tehtiin, kun sek\u00e4 kuultiin ett\u00e4 n\u00e4htiin.
\nKun Rauni Ukon nainen h\u00e4rski, jalosti Ukon pohjasta p\u00e4rski.
\nSe siis antoi ilman ja veden tulon, Kekri se lis\u00e4si karjan kasvun.
\nHiisi mets\u00e4l\u00e4isist\u00e4 soi voiton, veden emo vei kalat verkkoon.
\nNyrckes oravat antoi mets\u00e4st\u00e4, Hittavan toi j\u00e4nikset pensaasta.<\/p>\n
Eik\u00f6 se kansa vimmattu ole joka n\u00e4it\u00e4 uskoo ja rukoilee.
\nSiihen piru ja synti veti heit\u00e4, ett\u00e4 he kumarsivat ja uskoivat n\u00e4it\u00e4.
\nKuolleiden hautoihin ruokaa vietiin, joissa valitettiin, parkuttiin ja itkettiin.
\nMennink\u00e4iset my\u00f6s heid\u00e4n uhrinsa saivat, koska leski\u00e4 hoivasivat ja naivat.
\nPalveltiin my\u00f6s paljon muuta, kivi\u00e4, kantoja, t\u00e4hti\u00e4 ja kuuta.
\nNiin my\u00f6s \u00e4sken paavin opin alaa, kumarrettiin julkisesti ja salaa.
\nEp\u00e4lukuiset luontokappaleet, Jumalan sijassa kuin pyhyydet.
\nKun oli tulta, vett\u00e4 ja multaa, oksia ja puita ja kuolleitten luita.
\nSuolat, munat, rohdot ja lihat, pitiv\u00e4t HERRAN palvelus-sijat.
\nVoiko joku ne kaikki edes lukea, joista se joukko haki itselleen tukea.
\nVaan \u00e4lk\u00f6\u00f6n nyt kumartako kukaan, kuin Is\u00e4n, Pojan ja Pyh\u00e4n Hengen mukaan.<\/p>\n
Agricolan jumalaluettelossa on 12 h\u00e4m\u00e4l\u00e4isten ja 12 karjalaisten jumalaa.
\nLuku 12 ei ollut sattuma, koska Agricola halusi kreikkalaisen ja roomalaisen esikuvan mukaisesti samanlaisen jumalaj\u00e4rjestelm\u00e4n my\u00f6s suomalaisille.
\nAgricola oli niin t\u00e4m\u00e4n ajatuksen sitoma, ett\u00e4 h\u00e4m\u00e4l\u00e4isten luetteloon hyv\u00e4ksyttiin jopa piru jumalaksi.
\nToinen t\u00e4rke\u00e4 asia Agricolalle oli runomitta eli luettelo oli siis kirjoitettu runomuotoon.
\nT\u00e4m\u00e4n seikan pakottamana h\u00e4n antoi uskomusolennoille sellaisiakin teht\u00e4vi\u00e4, jotka eiv\u00e4t kuvanneet v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 jumalan olemusta mutta olivat kyll\u00e4 runomittaan soveltuvia.
\nKaikki luetellut olennot eiv\u00e4t todellisuudessa olleet varsinaisia jumalaolentoja, vaan kysymyksess\u00e4 on useita erilaisia uskomusolentoja kuten haltioita ja vainajaolentoja.<\/p>\n
Runossa mainittujen jumalolentojen selitykset:
\n”Tapio mainitaan ensimm\u00e4isen\u00e4. H\u00e4neth\u00e4n me kaikki tunnemme mets\u00e4n ja mets\u00e4st\u00e4jien jumalana.
\nAhti oli veden haltia ja kalaonnen tuoja.
\nV\u00e4in\u00e4m\u00f6inen hallitsi virsirunouden.
\nRahko liittyi kuun v\u00e4henemiseen. Muinaissuomalaisten uskomuksen mukaan kuun v\u00e4heneminen oli ep\u00e4onnen aikaa.
\nAvioliitotkin oli parempi solmia kasvavan kuun aikana, jolloin Rahko ei ollut vaikuttamassa.
\nRahko oli kansan mielikuvissa varkaan kaltainen hiiviskelij\u00e4, joka salaa tervasi kuun mustaksi.
\nRahko liitettiin my\u00f6s sairauksiin ja h\u00e4nt\u00e4 pidettiin pahantahtoisena haltiana.
\nLiekki\u00f6 liitettiin jonkinlaiseen vainajauskoon. H\u00e4net samaistettiin usein vainajaolentoon, ennen kaikkea pienen\u00e4 surmatun lapsen sieluun varsinkin Pohjois-Satakunnan alueella.
\nUskottiin, ett\u00e4 Liekki\u00f6 saattoi \u00f6isin seurata pime\u00e4ss\u00e4 mets\u00e4ss\u00e4 tallustelevia matkalaisia.
\nIlmarinen, ”taivaan kannen takoja” on meille kaikille tuttu.
\nTursas oli muinaissuomalaisten sodan jumala. Joskus h\u00e4net n\u00e4htiin my\u00f6s merihirvi\u00f6n\u00e4.
\nKratti hallitsi maahan kaivettuja aarteita ja joskus h\u00e4net samaistettiin ”Aarniin”.
\nMuinoin uskottiin n\u00e4et, ett\u00e4 maahan kaivettujen aarteiden kohdalla saatto \u00f6iseen aikaan kajastaa aavemainen ”aarnivalkea”.
\nTonttu oli kodinhaltia. T\u00e4rke\u00e4 hahmo suomalaisessa kansanperinteess\u00e4.
\nKapeet olivat kummitusolentoja, jotka ajoittain ahdistelivat kuuta ja s\u00f6iv\u00e4t sen suihinsa aiheuttaen kuunpimennyksi\u00e4.
\nKalevanpojat olivat l\u00e4hinn\u00e4 l\u00e4nsisuomalaisen tradition tuntemia j\u00e4ttil\u00e4isi\u00e4.
\nRongoteus oli rukiin haltia. H\u00e4n saattaa olla my\u00f6s er\u00e4\u00e4nlainen synkretistinen hahmo,
\nsill\u00e4 ainakin kansanperinteen tutkija Martti Haavion mukaan suomalaiset samaistivat h\u00e4net kristillisella ajalla kahteen marttyyriveljekseen:
\nPyh\u00e4\u00e4n Teofanekseen ja Pyh\u00e4\u00e4n Theodorokseen.
\nPellonpekko on Kalevalastakin tuttu hahmo. H\u00e4nen alaansa olivat ohra ja olut.
\nKev\u00e4tkylv\u00f6jen edist\u00e4miseksi h\u00e4nen kunniakseen j\u00e4rjestettiin joka vuosi juhlajuomingit.
\nVironkannas oli kauran haltia. Kalevalassa h\u00e4net mainitaan Marjatan pojan kastajana.
\nMartti Haavion mukaan h\u00e4n on kristillist\u00e4 alkuper\u00e4\u00e4 ja h\u00e4nen nimens\u00e4 tulee sanoista: virak (suitsuke) ja annos (Johannes). T\u00e4ll\u00f6in h\u00e4nen esikuvansa olisi Johannes evankelista.
\n\u00c4kr\u00e4s liittyi maan hedelm\u00e4llisyyteen. Harvinainen kaksoisnauris oli h\u00e4nen tunnuksensa ja sellaisen l\u00f6yt\u00e4j\u00e4\u00e4 pidettiin erityisen onnekkaana henkil\u00f6n\u00e4.
\nK\u00f6nd\u00f6ksen p\u00e4iv\u00e4 oli 25. 5, joka oli yleinen kylv\u00f6p\u00e4iv\u00e4. Martti Haavion mukaan K\u00f6nd\u00f6ksen alkuper\u00e4 saattaa olla sanassa: ”k\u00f6ynn\u00f6s”,
\nsill\u00e4 K\u00f6nd\u00f6s samaistui kristillisella ajalla viinik\u00f6ynn\u00f6ksen alla kuolleen Pyh\u00e4n Urbanuksen kanssa.
\nKev\u00e4tkylv\u00f6juhlaa nimitettiin ”ukon vakaksi”, jolloin taas ryyp\u00e4ttiin alkoholia rajusti, kuten Agricola kauhistuneena kertoo.
\nUkko oli ukkosen jumala ja h\u00e4nen keskeinen asemansa on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4 maanviljelyskulttuurissa, jossa sade on elinehto.
\nUskottiin, ett\u00e4 Ukko synnytti salamoita heittelem\u00e4ll\u00e4 taivaasta alas kiilanmuotoisia kiviesineit\u00e4, salaman k\u00e4rki\u00e4, jotka saattoivat pirstoa puita.
\nT\u00e4llaiset ”ukonnuolet” olivat mahtavia taikaesineit\u00e4 ja niiss\u00e4 uskottiin piilev\u00e4n parantavia voimia.
\nKyseiset kiviesineet olivat todellisuudessa kivikautisia kirveit\u00e4, talttoja ja muita vastaavia ihmisten tekemi\u00e4 ty\u00f6kaluja, joita edelleenkin voidaan l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4.
\nUkolta haettiin apua monessa asiassa. Karjalassa ja Inkeriss\u00e4 esiintyi Ukon juominkeja viel\u00e4 my\u00f6h\u00e4\u00e4n kristillisella ajalla.
\nKansa samaisti h\u00e4net herk\u00e4sti kristillisen ”Is\u00e4-Jumalan” kanssa.
\nRauni oli Agricolan mukaan Ukko ylijumalan puoliso. Heit\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isesti rukoiltiin yht\u00e4 aikaa.
\nSanottakoon, ett\u00e4 suomensukuisilla votjakeilla on naispuolinen ukkosemo, joka saattaa liitty\u00e4 Rauniin.
\nKekri liittyy kekrijuhlaan, jota vietettiin 1.11. Silloin p\u00e4\u00e4ttyi ulkolaiduntamiskausi ja karja siirrettiin sis\u00e4tiloihin, jossa se sai olla aina toukokuun alkuun saakka.
\nHiisi lienee todellakin alunperin ollut jonkinlainen mets\u00e4nhaltia.
\nVeden emo oli karjalaisten vedenhaltia.
\nNyrckes ja Hittavan olivat riistanantajia. Kansan parissa kulki pitk\u00e4\u00e4n uskomus, jonka mukaan ”Hittolainen” tuo j\u00e4nikset ansalankaan.”
\nhttp:\/\/keskustelu.suomi24.fi\/node\/1487585<\/p>\n
Naispuoliset jumalat esin mielikki, ilmatar jne. suomalaisten jumalat olivat melko sukupuolettomia.
\nEsimerkiksi Tapio, Tapiotar ja Mielikki saattoivat esiinty\u00e4 saman mets\u00e4njumalan kertonimin\u00e4. Lempo on Hiiden (hiisi) toinen nimitys.
\nHiisi oli paha jumala, jonka p\u00e4\u00e4asiallinen toimi oli pahan miettiminen ja sen aikaan saaminen.
\nH\u00e4nen apuaan pyydettiin, kun tahdottiin ankarasti kostaa jollekin vihamiehelle (saattaa h\u00e4net sokeaksi, kuuroksi jne.)
\nHiitt\u00e4 pyydettiin my\u00f6s rankaisemaan varkaita. Kaikkia Hiidess\u00e4 (hii’ess\u00e4) taottuja aseita pidettiin erinomaisena pahan tekoon,
\nesimerkiksi oikein ter\u00e4v\u00e4n ja leikkaavan miekan sanottiin olevan Hiidess\u00e4 hiottu.
\nHiidelt\u00e4 pyydettiin joskus apua hyv\u00e4\u00e4nkin: rukoiltiin h\u00e4nen hevostaan tai hiihtoneuvoja kipujen karkottamiseen.
\nHiiden v\u00e4keen kuului h\u00e4nen em\u00e4nt\u00e4ns\u00e4, poikansa ja tytt\u00e4rens\u00e4 ja muita olentoja, joita yhteisesti nimitettiin Hiiden V\u00e4eksi tai Vuoren V\u00e4eksi.
\nHeid\u00e4n asunon -Hiitolan- sanottiin sijaitsevan kaukaisella kankaalla, jylhimm\u00e4ss\u00e4 vuoren kolossa, synkimm\u00e4ss\u00e4 hirsikorvessa
\n(nyky\u00e4\u00e4nkin isoja kivir\u00f6ykki\u00f6it\u00e4 sanotaan ”Hiiden linnoiksi” tai ”Hiiden kiukaiksi”).
\nHiisi, joka taipuu mm. hiiden, hiitt\u00e4, on mit\u00e4 ilmeisemmin samaa alkuper\u00e4\u00e4 kuin gootin haiti [heeti], saksan Heide, englannin heathen.
\nKaikki ne tarkoittavat pakanaa. Sanan varsinainen alkuper\u00e4 on ollut jonkinlaista luonnon aluetta merkitsev\u00e4 sana.
\nEestiss\u00e4 hiisi tarkoittaa pyh\u00e4\u00e4 lehtoa, englanninkieless\u00e4 heath on nummi.
\nEestiss\u00e4 ”hiis” tarkoittaa j\u00e4ttil\u00e4ist\u00e4: ”hiiukalmar” = j\u00e4ttil\u00e4iskalmari (Architeuthis gigas). Hiiumaa = j\u00e4ttil\u00e4isten maa. Saaren vanha suomenkielinen nimi on ollut P\u00e4iv\u00e4nsalo.
\nHiisi on alunperin Lappalainen jumala ja my\u00f6hemmin tullut pahan hengen nimeksi.<\/p>\n
”Ukko
\nKarjalaisten jumalista kenties Ukko on kaikkein eniten kiinnostanut kansanuskon tutkijoita. Pakanuuden aikana ukkonen oli s\u00e4\u00e4ilmi\u00f6n\u00e4 vaikuttava kokemus siksi ukkosesta tuli Ukko. Kansankieless\u00e4 puhutaan, ett\u00e4 Ukko jyr\u00e4\u00e4; tarinan mukaan ukkonen syntyy, kun Ukko ajaa kivist\u00e4 tiet\u00e4 vaunuillaan kipin\u00e4t sinkoillen. Sellainen k\u00e4sitys, ett\u00e4 ukkosilmi\u00f6n aiheuttaa jokin el\u00e4v\u00e4 olento, on ikivanha. Sek\u00e4 Aasian pohjoisten kansojen ett\u00e4 Pohjois-Amerikan intiaanien uskomuksissa ukkonen esiintyy j\u00e4ttil\u00e4islintuna, joka lent\u00e4ess\u00e4\u00e4n saa aikaan valtavan jylin\u00e4n. Suomalaisessa kansanuskossa Ukko-nimitys laajeni tarkoittamaan my\u00f6s muuta kuin ukkosenjumalaa. Ukkoa on puhuteltu milloin karhua lepytelt\u00e4ess\u00e4, milloin mets\u00e4nhaltiaa puhuteltaessa jne.<\/p>\n
Ukkoon turvauduttiin sairauden iskiess\u00e4 ja esimerkiksi parantamaan vuotavan haavan seuraavan rukouksen avulla:
\nOi Ukko ylinen Herra, tunge turpea k\u00e4tesi, paina paksu peukalosi veren tielle telkimeksi!<\/p>\n
Lis\u00e4ksi on lukuisia esimerkkej\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 er\u00e4miehet, karjanhoitajat ja h\u00e4\u00e4matkalle menij\u00e4t ovat turvautuneet Ukon suojelukseen. Ukko kohosikin kansamme keskuudessa v\u00e4hitellen ylijumalan asemaan. Vaikka kristinusko valtasi Suomen, ei Ukko-jumalan palvonta kuitenkaan loppunut. Agricolan jumalaluettelosta k\u00e4y ilmi, ett\u00e4 Ukko ylijumalan puoliso on nimelt\u00e4\u00e4n Rauni. Valitettavasti Agricola k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 varsin niukkaa sanontaa esitte\u00e4ess\u00e4\u00e4n tietonsa Ukon ja Raunin v\u00e4lisest\u00e4 suhteesta. Melko h\u00e4m\u00e4r\u00e4t ilmaisut kuten h\u00e4rsky ja p\u00e4rsky ovat aiheuttaneet tutkijoille tulkintavaikeuksia. Mutta ilmeisesti Ukko ja Rauni torailevat kesken\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Ilmarinen
\nAgricolan jumalaluettelossa on muitakin kansanperinteest\u00e4 tuttuja hahmoja kuten esimerkiksi Ilmarinen, joka on kertovan kansanrunouden suuri sepp\u00e4hahmo. Ilmarinen esiintyy lukuisissa myyttisiss\u00e4 yhteyksiss\u00e4 taivaan takojana ja ennen kaikkea Sammon takojana. Vaikka Ilmarinen takoikin taivaan, ei h\u00e4n silti ollut jumala siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n olisi taivaassa asuva ja sielt\u00e4 toimiva jumaluus. Ilmarinen osoittautuu kulttuuriheerokseksi, joka luo tai keksii monet kulttuurin yksityiskohdat. Kulttuuriheeros tekee suuret tekonsa vasta sen j\u00e4lkeen, kun maailma on jo luotu. N\u00e4m\u00e4 teot tehty\u00e4\u00e4n kulttuuriheeros poistui t\u00e4htiin, puihin tai kasveihin. Vain aitiologiset eli tapahtumien alkuper\u00e4st\u00e4 kertovat myytit s\u00e4ilyttiv\u00e4t muiston kulttuuriheeroksesta.<\/p>\n
Rahko
\nOsa luettelon muista hahmoista on monille tuttuja mutta mukana on monta varsin tuntematonta olentoa. Esimerkiksi h\u00e4m\u00e4l\u00e4inen Rahko liittyy kuun v\u00e4henemiseen. Aurinkoon verraten on kuu ollut kansamme keskuudessa paljon suuremmassa m\u00e4\u00e4rin uskomusten kohteena. Kuun s\u00e4\u00e4nn\u00f6lliset muodon vaihtelut, sen syntyminen, kasvaminen, v\u00e4heneminen ja h\u00e4vi\u00e4minen sek\u00e4 my\u00f6s kuusssa n\u00e4hdyt kuviot ovat salaper\u00e4isyydell\u00e4\u00e4n kiinnostaneet ihmisten mieli\u00e4. Kuun eri vaiheiden on lis\u00e4ksi uskottu ulottavan vaikutuksensa my\u00f6s maanp\u00e4\u00e4lliseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kuun kasvun aikaa on pidetty onnekkaampana kuin sen v\u00e4henemisen aikaa. Kuun kasvun on uskottu vaikuttavan edullisesti etenkin kaikkeen, mik\u00e4 silloin syntyy. Esimerkiksi avioliiton solmiminen uuden kuun aikana on ollut suotavaa, jotta liitto onnistuisi. T\u00e4ll\u00f6in vaimot pysyv\u00e4t somina mutta mik\u00e4li kosinta olisi tapahtunut loppukkuulla, k\u00e4visiv\u00e4t he pian vanhoiksi ja kurttuisiksi.<\/p>\n
Rahko on el\u00e4nyt kansan muistissa hyvin pitk\u00e4\u00e4n. Pohjois-Suomesta ker\u00e4tyiss\u00e4 tarinoissa Rahko esiintyy tavallisesti varkaana, jonka salaisia tekemisi\u00e4 kuun valo h\u00e4iritsi ja joka sen vuoksi l\u00e4htee kuuta tervaamaan. Rahko oli rosvo, josta kerrotaan, ett\u00e4 h\u00e4n \u00f6isin otti terva\u00e4mp\u00e4rin ja vastan ja l\u00e4hti sitten tikapuita pitkin kiipe\u00e4m\u00e4\u00e4n kohti kuuta tervatakseen sen. Rahkolla on tosin muitakin merkityksi\u00e4: se esimerkiksi esiintyy taudin nimen\u00e4 ja pahana kodinhaltiana.<\/p>\n
Capeet
\nToinen kuuhun liittyv\u00e4 olento Agricolan luettelossa on Capeet. Se liittyy vanhan kansan uskomukseen kuun pimennyksest\u00e4. Capeet oli kummitusolento, joka ahdisteli kuuta ja s\u00f6i sen.<\/p>\n
Pellonpecko
\nSuomalaisilla ei ole ollut viininjumalaa mutta oluella on kyll\u00e4 ollut oma jumalansa eli Pellonpecko. Sen uskottiin olevan kansalle olutta tuottava jumala. Pellonpecko edisti kev\u00e4tkylv\u00f6\u00e4 sek\u00e4 antoi hyv\u00e4\u00e4 vierrett\u00e4, jota nimitettiin pellon maidoksi. Karjalassa t\u00e4t\u00e4 Pekon p\u00e4iv\u00e4\u00e4 vietettiin 22. helmikuuta, jolloin pidettiin juomingit pellon kasvun turvaamiseksi.<\/p>\n
Egres
\nEgres on kasvillisuuden haltia, jolla n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olleen melko monipuolinen toimi. T\u00e4m\u00e4 Egres tai \u00c4kr\u00e4s, kuten nimi taidettiin lausua, oli tekemisiss\u00e4 maan hedelm\u00e4llisyyden kanssa. Monin paikoin \u00c4kr\u00e4\u00e4ll\u00e4 on ymm\u00e4rretty my\u00f6s kaksoisnaurista. Uskottiin, ett\u00e4 kaksoisnauriin l\u00f6yt\u00e4j\u00e4lle se merkitsi ennett\u00e4; esimerkiksi kaksosten saamista.<\/p>\n
Rongoteus
\nRongoteus oli rukiin haltia. Agricolan luettelossa sanotaan vain lyhyesti, ett\u00e4 Rongoteus ruista antoi ja siksi on vaikea arvioida, millaiseksi t\u00e4t\u00e4 haltiaa on kuviteltu tai mist\u00e4 se on saanut nimens\u00e4. Tutkija Martti Haavio yhdist\u00e4\u00e4 useimmat Karjalan jumaliksi nimitetyt uskomusolennot pyhimyksiin.<\/p>\n
Rongoteus oli Haavion mukaan Pyh\u00e4 Theofanes ja Pyh\u00e4 Theodoros, marttyyriveljekset. Tiedet\u00e4\u00e4n ainakin, ett\u00e4 Rongoteus on esiintynyt maassamme sukunimen\u00e4 ainakin jo 1500-luvulla.<\/p>\n
Wirankannos
\nWirankannos n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 olevan kauran haltia. Suomalaisessa muinaisrunoudessa ei kuitenkaan tunneta sen nimist\u00e4 kauran haltiaa mutta kertovissa runoissa nimi esiintyy kuitenkin muussa yhteydess\u00e4: V\u00e4in\u00e4m\u00f6isen tuomiossa t\u00e4m\u00e4n niminen henkil\u00f6 on lapsenkastaja ja Iso h\u00e4rk\u00e4 -runossa h\u00e4n esiintyy jopa jumalana Ukon rinnalla. Runoissa nimi on muodossa Virokannas, mutta tutkijoiden mukaan se tarkoittaa samaa olentoa kuin Agricolan luettelossa.<\/p>\n
K\u00f6nd\u00f6s
\nHaavion mukaan karjalaisten jumalallinen olento K\u00f6nd\u00f6s tarkoittaa Pyh\u00e4\u00e4 Urbanusta. Pyh\u00e4n Urbanuksen p\u00e4iv\u00e4 25.5. oli merkkip\u00e4iv\u00e4, jolloin tehtiin huomioita viljan kasvusta mutta se oli my\u00f6s kylv\u00f6p\u00e4iv\u00e4. K\u00f6nd\u00f6s-nimi selittyy Haavion mukaan Pyh\u00e4n Urbanuksen viinik\u00f6ynn\u00f6s-attribuutista (K\u00f6nd\u00f6s=k\u00f6ynn\u00f6s). Urbanus oli saanut k\u00e4rsi\u00e4 marttyyrikuoleman viinik\u00f6ynn\u00f6ksen alla ja n\u00e4in h\u00e4n sai attribuutikseen viinik\u00f6ynn\u00f6ksen.<\/p>\n
Kekri
\nAgricolan mainitsema Kekri ei ole jumala- eik\u00e4 haltiaolento vaan ajankohta. Kekri on 1. marraskuuta ja se p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4 laiduntamiskauden. Tuolloin karjan kunniaksi juhlittiin navetassa sy\u00f6m\u00e4ll\u00e4 Kekrin\u00e4 keitos, jotta karjan onni s\u00e4ilyisi. Kekri siis sijoittuu juuri siihen ajankohtaan, jolloin karja on siirretty sis\u00e4ruokintaan ja maanviljelysvuosi on p\u00e4\u00e4ttynyt. Puoli vuotta my\u00f6hemmin 1. toukokuuta sis\u00e4ruokinta p\u00e4\u00e4ttyy ja karja lasketaan laitumelle. T\u00e4t\u00e4 vuorottelua kutsutaan kekrij\u00e4rjestelm\u00e4ksi.<\/p>\n
Tonttu
\nVanhin tieto suomalaisesta kodinhaltiasta tontusta on juuri Agricolan luettelossa. Tonttu tulee ruotsin kielen sanasta tomte ja sen kodinhaltian nimen\u00e4 lyhennys yhdyssanasta tomtegubbe. Tonttu on tiettyyn paikkaan sidottu miespuolinen haltia ja sen sanotaan olevan pieni ukko, jolla on harmaa puku ja punainen piippolakki p\u00e4\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n
Tapio ja Hiisi
\nTapio ja Hiisi ovat kieless\u00e4mme alkuaan merkinneet mets\u00e4\u00e4, mutta yhteydest\u00e4 riippuen ne ovat olleet my\u00f6s mets\u00e4nhaltioita. Er\u00e4iss\u00e4 my\u00f6h\u00e4isiss\u00e4 tiedonannoissa Tapio mainitaan suorastaan ihmisenkaltaiseksi olennoksi, joka saattaa saapua vierailemaan mets\u00e4miehen nuotiolle.<\/p>\n
Nyrckes ja Hiittavanin
\nSek\u00e4 Nyrckes ett\u00e4 Hiittavanin ovat riistanantajaolentoja; Nyrckes antoi oravia ja Hiittavanin j\u00e4niksi\u00e4. Haavion mukaan Nyrckes-olennon nimi johtuu Pyh\u00e4n Bartholomaeuksen attribuutista nylkyveitsi ja nyljetty nahka. Bartholomaeus k\u00e4rsi nimitt\u00e4in legendan mukaan marttyyrikuoleman el\u00e4v\u00e4lt\u00e4 nylkem\u00e4ll\u00e4. Hiittavanin taas viittaa Haavion mukaan Pyh\u00e4\u00e4n Vitukseen, joka jo 12-vuotiaana k\u00e4rsi marttyyrikuoleman vuonna 287.<\/p>\n
Ahti
\nAhdista ei juuri ole itsen\u00e4isi\u00e4 tietoja mutta se on kuitenkin olentona vanhaa perua. Ahti on vedenhaltia. Tutkija Kaarle Krohnin mielest\u00e4 tiedot Ahdista vedess\u00e4 el\u00e4v\u00e4n\u00e4 jumaluusolentona j\u00e4\u00e4 ainoastaan Agricolan tiedonannon varaan. Krohn oli taipuvainen olettamaan, ett\u00e4 Ahti on alkuaan merkinnyt hallitsevassa asemassa olevaa ihmist\u00e4 ja siit\u00e4 saanut haltian merkityksen. Ahti nimitt\u00e4in tavataan kertovissa runoissamme henkil\u00f6nnimen\u00e4.<\/p>\n
Veden Em\u00e4
\nH\u00e4m\u00e4l\u00e4isten Ahtia vastaa Agricolan luettelossa karjalaisten Veden Em\u00e4. Siit\u00e4 on melko niukkoja tietoja mutta Veden Em\u00e4 esiintyy my\u00f6hemm\u00e4ss\u00e4 kansanuskossa etenkin Etel\u00e4-Karjalassa ja inkeroisten keskuudessa.<\/p>\n
\u00c4inem\u00f6inen
\nVanhojen runojen s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4 v\u00e4in\u00e4-sana merkitsee virossa salmea. Meill\u00e4 sanaa on runoudessa k\u00e4ytetty virran, salmen tai kosken kertosanana. Voidaan ehk\u00e4 kysy\u00e4, onko my\u00f6s V\u00e4in\u00e4m\u00f6isell\u00e4 alun perin ymm\u00e4rretty vedenhaltiaa. Agricolan luettelossa oleva V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen oli kuitenkin virsien sepitt\u00e4j\u00e4. Tutkija Uno Harvan mukaan on selv\u00e4\u00e4, ettei V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen pelkk\u00e4n\u00e4 vetehisen\u00e4 olisi kansanperinteess\u00e4 mitenk\u00e4\u00e4n voinut saavuttaa sit\u00e4 kuuluisuutta ja arvostusta, jota h\u00e4n siin\u00e4 edustaa.<\/p>\n
Turisas
\nAgricolan luettelossa oleva h\u00e4m\u00e4l\u00e4isten jumalaolento Turisas on kansan parissa k\u00e4sitetty vedenhirvi\u00f6ksi tai vedenhaltiaksi. Agricolan luonnehdinta ”antoi voiton sodasta” j\u00e4\u00e4 ep\u00e4selv\u00e4ksi.<\/p>\n
Liekki\u00f6
\nAgricola kuvaa h\u00e4m\u00e4l\u00e4isten Liekki\u00f6t\u00e4 seuraavasti: ”Liekki\u00f6 ruohot, juuret ja puut hallitsi ja sen kaltaiset muut.” T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 kansanperinteen nimitys ja Agricolan olennolle antamat teht\u00e4v\u00e4t eiv\u00e4t vastaa ollenkaan toisiaan. Liekki\u00f6 on nimitt\u00e4in surmatun lapsen nimitys Pohjois-Satakunnan alueella. Liekki\u00f6 voidaan siis luonnehtia vainajaolennoksi. Hyvin yleisen k\u00e4sityksen mukaan Liekki\u00f6 on pime\u00e4n aikana levottomasti liikehtiv\u00e4 kummituslintu, joka seuraa mets\u00e4ss\u00e4 vaeltavaa matkamiest\u00e4 ja joka kykenee \u00e4\u00e4ntelem\u00e4\u00e4n eri tavoin.<\/p>\n
Cratti
\nUskomusten mukaan Cratti on olento, joka s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 aarteita ja hallitsee maahan kaivettuja rikkauksia. Kerrotaan, ett\u00e4 Cratti makasi maahan k\u00e4tkettyjen aarteiden ja rahakirstujen p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Alunperin Cratti tulee ruotsinkielisest\u00e4 sanasta skratt (nauru). Skratt oli huutava kummitus, joka vartioi maahan k\u00e4tkettyj\u00e4 aarteita.<\/p>\n
Calevanpojat
\nH\u00e4m\u00e4l\u00e4isten Calevanpojat oli l\u00e4nsisuomalainen nimitys j\u00e4ttil\u00e4isille. J\u00e4ttil\u00e4iset olivat aitiologisissa eli ilmi\u00f6iden ja olioiden alkuper\u00e4st\u00e4 kertovissa tarinoissa tavattavia olentoja, joita ei varsinaisesti n\u00e4hty mutta niist\u00e4 kerrottiin kansan keskuudessa.” Philip Gustafsson
\nhttp:\/\/materiaalit.internetix.fi\/fi\/opintojaksot\/1filosofiapsykologia\/kansanusko\/jumalat
\nAhti (tavallisesti ”meren Ahti” tai ”veden Ahti”), vedenhaltija, suomalaisten Neptunus, esiintyy h\u00e4m\u00e4l\u00e4isten kalastajien jumalolentona.
\nHittavainen (oikeastaan Huittavainen, so. Pyh\u00e4 Hubertus), mets\u00e4styksen suojeluspyhimys.
\nIlmarinen (ilman jumala), Agricolalla erityisesti merenkulun haltia.
\nKalevan poika, sankarin, ei jumalan nimi; kuviteltu j\u00e4ttil\u00e4isvoimaiseksi olennoksi, joka pystyy niitt\u00e4m\u00e4\u00e4n suunnattoman niityn tai kaatamaan suuren mets\u00e4n.
\nKapeet, kuunpimennyksen aiheuttajat, kuun sy\u00f6j\u00e4t.
\nKekri, hedelm\u00e4llisyytt\u00e4 edist\u00e4v\u00e4 olento, jota palvottiin marraskuun alussa.
\nKratti (ruots. kratt, muin. isl. shratt), aarrek\u00e4tk\u00f6jen haltia, jonka kuultiin nauravan y\u00f6ll\u00e4.
\nK\u00f6nd\u00f6s, ”k\u00f6ntys”, nimen johto ep\u00e4selv\u00e4.
\nLiekki\u00f6, (ruots. lyktman, lyktgubbe), virvatulen henki, puiden ja kasvien suojelija.
\nMarras, kuoleman attribuutti.
\nMennink\u00e4iset, vainajat.
\nNyrk\u00e4s (Pyh\u00e4 Jyrki, so. Georg), mets\u00e4styksen jumala, sama kuin mets\u00e4nhaltija Nyyrikki.
\nPellon Pekko (Pyh\u00e4 Pietari), ohrankasvun suojelija.
\nRakhoi (rahka, ”rahko”), kuunpilkkujen aiheuttaja.
\nRauni (Ry\u00f6mikk\u00e4, R\u00f6\u00f6nikk\u00e4, lap. Raudna, isl. reynir, ruots. r\u00f6nn), pihlajanhaltija, ukkosen jumalan vaimo.
\nRongoteus (Runkoteivas, Runkateivas, Rukotivo \u00c4ij\u00e4n poika), kenties jokin paikallispyhimys, joka esiintyy rukiin suojelijana.
\nTapio, mets\u00e4-personoituma, mets\u00e4njumala.
\nTonttu (ruots. tomte), kodinhaltija.
\nTursas 1. Turilas (turisas, tursas, tursa), vedenhaltija, merihirvi\u00f6, paha olento, noita-akka.
\nUkko, ukkosen jumala, jolle uhrattiin olutta kev\u00e4tkylv\u00f6jen aikaan sateen hankkimiseksi.
\nVeden em\u00e4, vedenhaltiatar.
\nVironkannos 1. Virakannais, ”Virokannus karjalainen”, paikallispyhimys, josta tullut kauran tai kaurahalmeen kaitsija.
\n\u00c4gr\u00e4s (Pyh\u00e4 \u00c4gr\u00e4s, Pyh\u00e4 Greus, so. Pyh\u00e4 Gregorius), etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 juurikasvien suojelija.
\n\u00c4inem\u00f6inen (V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen), esiintyy vedenjumalana, inhimillinen sankari ja virsisepp\u00e4.
\nAgricolan jumalainluettelo pysyi Porthanin aikaan asti ainoana varsinaisena l\u00e4hteen\u00e4 suomalaisen mytologian alalla. Professori Uno Harva sanoo siit\u00e4: ”On todella h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4, ettei Agricolan merkillinen luettelo, joka sai niin suurta huomiota osakseen, ett\u00e4 sit\u00e4 tulkittiin vieraille kielille ja ett\u00e4 sen mukaan sepitettiin suomalaisten jumalista sek\u00e4 runomitallisia ett\u00e4 suorasanaisia esityksi\u00e4 (Sigfrid Aronus Forsius 1600-luvun alussa, Sorolainen 1621, Wexionius 1650, Thomas Hi\u00e4rne 1670-luvun keskivaiheilla, B\u00e5ng 1675, Kihl 1688, Arctopolitanus 1728, Limnell 1748, Alopaeus 1761), voinut esimerkill\u00e4\u00e4n synnytt\u00e4\u00e4 mit\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n luettelon t\u00e4ydent\u00e4misen tarvetta. Se on sit\u00e4 valitettavampaa, kun noina aikoina ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 viel\u00e4 olisi ollut paljonkin nyt jo ikuisesti unhoon painunutta muinaisperinnett\u00e4 tallella.”<\/p>\n
Agricolalla tavattava ep\u00e4jumalain ryhmitys h\u00e4m\u00e4l\u00e4isiin ja karjalaisiin ei tarkoittane kovinkaan paljoa, koska ”karjalaisilla” Agricolan aikana tietenkin ymm\u00e4rrettiin Ruotsin valtakuntaan kuuluvia, keskiajalla roomalaiskatolisen kirkon alaisia asukkaita. Rajantakaisista karjalaisista, joita tuohon aikaan yleisesti sanottun ven\u00e4l\u00e4isiksi (ryss), Agricola ei puhu mit\u00e4\u00e4n. N\u00e4iden rajantakaisten heimojen keskuudessa rehoittavasta pakanuudesta on kuitenkin olemassa tieto samalta ajalta. Novgorodin arkkipiispa Makari kertoo v. 1534, ett\u00e4 t\u0161uudit, izorit ja karjalaiset harjoittivat Vatjalaisen viidenneksen alueella Nevan rannoilta ja Laatokasta Pielisen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, Kainuuseen ja Lappiin asti ep\u00e4jumalain palvelusta. He palvelivat metsi\u00e4, kivi\u00e4, jokia, j\u00e4rvi\u00e4, soita, l\u00e4hteit\u00e4, vuoria, kukkuloita, aurinkoa, kuuta ja t\u00e4hti\u00e4. He uhrasivat ep\u00e4jumalille h\u00e4rki\u00e4, lampaita ym. el\u00e4imi\u00e4 ja k\u00e4yttiv\u00e4t monenlaisia loitsuja ja manauksia. Heill\u00e4 oli my\u00f6s poppamiehi\u00e4 eli arpojia (arbui), jotka antoivat lapsille nimen. Makari l\u00e4hetti Ilja-nimisen munkin h\u00e4vitt\u00e4m\u00e4\u00e4n heid\u00e4n rukouspaikkojaan, uhrilehtojaan ja ep\u00e4jumalain kuviaan, kastamaan heit\u00e4 kristinuskoon ja kielt\u00e4m\u00e4\u00e4n, etteiv\u00e4t t\u0161uudilaisten naidut naiset leikkaisi hiuksiansa eiv\u00e4tk\u00e4 kantaisi p\u00e4\u00e4ss\u00e4\u00e4n tai olkap\u00e4ill\u00e4\u00e4n huntua.<\/p>\n
(Psalttarin eli Psalmien kirjan esipuhe)<\/p>\n
Ahti (tavallisesti ”meren Ahti” tai ”veden Ahti”), vedenhaltija, suomalaisten Neptunus, esiintyy h\u00e4m\u00e4l\u00e4isten kalastajien jumalolentona.
\nHittavainen (oikeastaan Huittavainen, so. Pyh\u00e4 Hubertus, katolinen pyhimys), mets\u00e4styksen suojeluspyhimys.
\nIlmarinen (ilman jumala), Agricolalla erityisesti merenkulun haltija.
\nKalevan poika, sankarin, ei jumalan nimi; kuviteltu j\u00e4ttil\u00e4isvoimaiseksi olennoksi, joka pystyy niitt\u00e4m\u00e4\u00e4n suunnattoman niityn tai kaatamaan suuren mets\u00e4n.
\nKapeet, kuunpimennyksen aiheuttajat, kuun sy\u00f6j\u00e4t.
\nKekri, hedelm\u00e4llisyytt\u00e4 edist\u00e4v\u00e4 olento, jota palvottiin marraskuun alussa.
\nKratti (ruots. kratt, muin. isl. shratt), aarrek\u00e4tk\u00f6jen haltija, jonka kuultiin nauravan y\u00f6ll\u00e4.
\nK\u00f6nd\u00f6s, ”k\u00f6ntys”, nimen johto ep\u00e4selv\u00e4.
\nLiekki\u00f6, (ruots. lyktman, lyktgubbe), virvatulen henki, puiden ja kasvien suojelija.
\nMarras, kuoleman attribuutti.
\nMennink\u00e4iset, vainajat.
\nNyrk\u00e4s (Pyh\u00e4 Jyrki, so. Georg, katolinen pyhimys), mets\u00e4styksen jumala, sama kuin mets\u00e4nhaltija Nyyrikki.
\nPellon Pekko (Pyh\u00e4 Pietari, apostoli), ohrankasvun suojelija.
\nRakhoi (rahka, ”rahko”), kuunpilkkujen aiheuttaja.
\nRauni (Ry\u00f6mikk\u00e4, R\u00f6\u00f6nikk\u00e4, lap. Raudna, isl. reynir, ruots. r\u00f6nn), pihlajanhaltija, ukkosen jumalan vaimo. Rongoteus (Runkoteivas, Runkateivas, Rukotivo \u00c4ij\u00e4n poika), kenties jokin paikallispyhimys, joka esiintyy rukiin suojelijana.
\nTapio, mets\u00e4-personoituma, mets\u00e4njumala.
\nTonttu (ruots. tomte), kodinhaltija.
\nTursas 1. Turilas (turisas, tursas, tursa), vedenhaltija, merihirvi\u00f6, paha olento, noita-akka.
\nUkko, ukkosen jumala, jolle uhrattiin olutta kev\u00e4tkylv\u00f6jen aikaan sateen hankkimiseksi.
\nVeden em\u00e4, vedenhaltiatar.
\nVironkannos 1. Virakannais, ”Virokannus karjalainen”, paikallispyhimys, josta tullut kauran tai kaurahalmeen kaitsija.
\n\u00c4gr\u00e4s (Pyh\u00e4 \u00c4gr\u00e4s, Pyh\u00e4 Greus, so. Pyh\u00e4 Gregorius, katolinen pyhimys), etup\u00e4\u00e4ss\u00e4 juurikasvien suojelija.
\n\u00c4inem\u00f6inen (V\u00e4in\u00e4m\u00f6inen), esiintyy vedenjumalana, inhimillinen sankari ja virsisepp\u00e4.<\/p>\n